No niin mitä sinulle Abigail kuuluu?

Mietin elämääni joka on kuin pysähdyksissä.Uskon asiat takkuaa ja en ole niin kuin yleensä.Tuntuu kuin olisin yksin,niin sana YKSIN on varmaan paras sana kuvaamaan minua nyt.Tuntuu kuin olisin viskannut Jumalankin alitajuisesti jonnekin kauas...vai olenko minä viskannut.Jos minut on jätetty tien sivuun ja mun koko elämä on kaikkine mulle turvallisine asioineen jatkanut matkaa...Mä olen vaan tipahtanut pois kyydistä.Voi kääk...Oikeesti onko käynyt niin...Koirat tais jäädä onneksi mun seuraksi sinne tienvarteen,koirien ja sen uudenkin tulokkaan kanssa menee ihan hirmun hyvin,kuin ois aina ollut meillä.

Miten tämä avioliittokin on vähän niin kuin ollaan vaan ja hengaillaan...Onkohan mulla 3-kympin kriisi...Onko sellasta vai onko se vaan höpöä?